Deportation
VH20-011-0022
|
|
© van uytert (with permission)
LUONNEKUVAUS
Depin hölmöilyt jaksavat naurattaa hoitajaa ehkä ensimmäiset kaksi kertaa, mutta sitten alkaa pelihousujen jatkuva repiminen oriin toistaessa samat kommervenkit ja jästipäisyydet sitkeästi päivästä toiseen. Ori yksinkertaisesti kieltäytyy oppimasta ainaisista rankaisuista huolimatta, ja se suorastaan kerjää verta nenästään venyttäessään hoitajansa hermoja äärirajoille - ja kun sille sitten räjähtää, ei se ole kuulevinaankaan. Depin kanssa arki on todellista taistelua, sillä se suorastaan nauttii ajaa ihmisen raivon partaalle.
Tallissa ei tule kuuloonkaan hoitaa Depia karsinassa, eli suosiolla käytävälle vaan. Kiinnisidottuna se pysyy usein ihan kiitettävästi aloillaan, mutta ei taatusti päästä hoitajaansa helpolla, mikäli se vain pystyy asioita jotenkin hankaloittamaan - tuhoamaan harjaämpärin kuopimalla, kaatamaan jotain muuta kavioihinsa sattuvaa, pureskelee ja kilistelee kettinkejä, virtsaamalla käytävälle. Yleensä homma hoituu helpoiten hoitajan pitäessä reipasta tahtia yllä - on sekin päivä nähty, kun Depi vaikutti oikeasti kuopivan reiän betonilattiaan kengityksen pidentyessä.. Perushoitotoimenpiteet sujuvat suhteellisen siedettävästi, mitä nyt kavioita putsatessa tai uutta kenkää laittaessa jalat tuntuvat vispaavan kahta kauheammin ja satulavyön kiristys saa sen huutamaan kuin kuoleva sika.
Ratsastaessa kaksi asiaa on varmoja - se, ettei Depi tee yhtään mitään käskemättä, ja se, että se puskee höyryveturin lailla haluamaansa ilmansuuntaan, mikäli sille ei aseteta selkeitä rajoja. Orille on selkeästi osoitettava heti alkuun, kenen pillin mukaan tanssitaan, eikä sääliä sovi juuri tuntea - jo alkuverryttelyissä pitkä kouluraippa on hyvä olla mukana, jotta oriin takapäätä saa heräteltyä ja ettei se painaisi aivan niin armottomasti kädelle. Depi vetää joka kerta raipasta yhtä pahat kilarit, herne on koko turvan matkalta sieraimessa, mutta potkimisen ja uhittelevan keulimisen myötä alkaa etupää kevetä myös oriin liikkuessa, ei vaan paikoillaan pomppiessa. Kun oriin selän saa ahkeralla jumpalla ylös, palkitsee se kyllä kuskinsa liikkumalla oikeinpäin, mutta työtä sen eteen saa kyllä tehdä.
Mikä on Depissa ihan mukavaa, on se, ettei sitä ainakaan tarvitse patistella eteenpäin. Ori rymistelee mielellään mahdollisimman vauhdikkaasti, mutta yleensä osana alkuverryttelyä on jo tehty niin miljoona puolipidätettä ja jarrut ovat tulleet läpi, ettei ryöstämisestä tai täysin mielipuolisesta sekoilusta ole varsinaisella työosuudella enää pelkoa. Sileällä ori on suurine ilmavine liikkeineen todella näyttävä, ja pääsee näyttämään parhaat taitonsa kouluohjelmien laukkaosuuksilla. Depin laukka on helposti säädeltävää keinutuolilaukkaa, joka näyttää käytännössä aivan uskomattomalta yleisöön päin.
Tallissa ei tule kuuloonkaan hoitaa Depia karsinassa, eli suosiolla käytävälle vaan. Kiinnisidottuna se pysyy usein ihan kiitettävästi aloillaan, mutta ei taatusti päästä hoitajaansa helpolla, mikäli se vain pystyy asioita jotenkin hankaloittamaan - tuhoamaan harjaämpärin kuopimalla, kaatamaan jotain muuta kavioihinsa sattuvaa, pureskelee ja kilistelee kettinkejä, virtsaamalla käytävälle. Yleensä homma hoituu helpoiten hoitajan pitäessä reipasta tahtia yllä - on sekin päivä nähty, kun Depi vaikutti oikeasti kuopivan reiän betonilattiaan kengityksen pidentyessä.. Perushoitotoimenpiteet sujuvat suhteellisen siedettävästi, mitä nyt kavioita putsatessa tai uutta kenkää laittaessa jalat tuntuvat vispaavan kahta kauheammin ja satulavyön kiristys saa sen huutamaan kuin kuoleva sika.
Ratsastaessa kaksi asiaa on varmoja - se, ettei Depi tee yhtään mitään käskemättä, ja se, että se puskee höyryveturin lailla haluamaansa ilmansuuntaan, mikäli sille ei aseteta selkeitä rajoja. Orille on selkeästi osoitettava heti alkuun, kenen pillin mukaan tanssitaan, eikä sääliä sovi juuri tuntea - jo alkuverryttelyissä pitkä kouluraippa on hyvä olla mukana, jotta oriin takapäätä saa heräteltyä ja ettei se painaisi aivan niin armottomasti kädelle. Depi vetää joka kerta raipasta yhtä pahat kilarit, herne on koko turvan matkalta sieraimessa, mutta potkimisen ja uhittelevan keulimisen myötä alkaa etupää kevetä myös oriin liikkuessa, ei vaan paikoillaan pomppiessa. Kun oriin selän saa ahkeralla jumpalla ylös, palkitsee se kyllä kuskinsa liikkumalla oikeinpäin, mutta työtä sen eteen saa kyllä tehdä.
Mikä on Depissa ihan mukavaa, on se, ettei sitä ainakaan tarvitse patistella eteenpäin. Ori rymistelee mielellään mahdollisimman vauhdikkaasti, mutta yleensä osana alkuverryttelyä on jo tehty niin miljoona puolipidätettä ja jarrut ovat tulleet läpi, ettei ryöstämisestä tai täysin mielipuolisesta sekoilusta ole varsinaisella työosuudella enää pelkoa. Sileällä ori on suurine ilmavine liikkeineen todella näyttävä, ja pääsee näyttämään parhaat taitonsa kouluohjelmien laukkaosuuksilla. Depin laukka on helposti säädeltävää keinutuolilaukkaa, joka näyttää käytännössä aivan uskomattomalta yleisöön päin.
i. Decriminalization hann, m, 169cm e. Deborah hann, m, 164cm |
ii. Demonkey hann, m, 168cm ie. Lovina hann, rn, 167cm ei. Danny D. Donkey hann, m, 167cm ee. Aprilia hann, trn, 166cm |
iii. Decreation hann, m, 170cm iie. Gasmin hann, rt, 164cm iei. Lexington hann, mrn, 168cm iee. Malvina hann, rn, 167cm eii. Dallasbun hann, m, 167cm eie. Relania hann, m, 166cm eei. Apropation hann, rn, 165cm eee. Flying Tigris hann, trn, 165cm |
Jälkeläiset
Päiväkirja ja valmennukset
Kilpailutulokset
Näyttelytulokset NJ & VSN
29.02.2020 Rivia & Skellige - irtoSERT (pt: alaera)
04.03.2020 Rivia & Skellige - irtoSERT (pt: alaera)
04.03.2020 Rivia & Skellige - irtoSERT (pt: alaera)
Kuvat © van uytert (with permission)
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
